New age on uskonnollis-henkinen liike joka syntyi Yhdysvalloissa ja Länsi-Euroopassa 1960–1970-luvuilla. New age on englanninkielinen termi joka tarkoittaa Uutta aikaa, toisin sanoen astrologista vesimiehen aikaa johon olemme parhaillaan siirtymässä. Mutta mitä new age tarkalleen ottaen on? Tutkimuksessa termiä on käytetty 1980-luvun puolivälistä lähtien kuvaamaan joukkoa erilaisia henkisyyteen liittyviä ilmiöitä, joihin kuuluvat esimerkiksi astrologia, tarot, kanavointi ja mediumismi, jooga sekä monet vaihtoehtoiset hoitomuodot kuten reiki ja homeopatia. Tutkimuksen alkuvaiheessa new age nähtiin tyypillisesti liikkeenä (new age movement), mutta tämä näkökulma on myöhemmin kyseenalaistettu. Nimitystä kuitenkin yhä käytetään, koska new age nähdään samankaltaisena muiden laajojen sosiaalisten liikkeiden, kuten rauhanliikkeen tai ympäristöliikkeen kanssa.
1990-luvulle tultaessa new age oli jo alkanut muotoutumaan osaksi valtavirran kulttuuria, ja myös tutkimuksessa aiheeseen ryhdyttiin suhtautumaan uudella vakavuudella. New agen kehitysvaiheet täsmentyivät, mutta toisaalta sen määrittelyn vaikeus tuli entistä ilmeisemmäksi. Tuloksena oli erilaisia teorioita, jotka kaikki osaltaan valaisivat tiettyjä new age -ilmiön puolia. Tutkimuksessa ei ole edelleenkään konsensusta siitä, onko new age liike vai joukko useita liikkeitä, vai tulisiko sitä tarkastella erityisenä kulttuurisena ilmiönä. Ei ole myöskään yksimielisyyttä siitä, onko new age uskontoa tai onko se edes aitoa henkisyyttä.
Eräänä syynä määrittelyn ongelmiin on pidetty sitä, että vielä nykyäänkään new age -henkisyyttä ei oteta huomioon uskontoja koskevia teorioita kehitettäessä. Kysymys siitä onko new age uskontoa, liittyy siis laajempaan keskusteluun uskontojen määritelmistä. New agea on nimitetty myös sekularisoituneeksi uskonnollisuudeksi. Toinen määrittelyä vaikeuttava seikka on se, että new age -nimitystä on käytetty hyvin monenlaisista ilmiöistä ja asioista. Sen sijaan että yritettäisiin löytää yksi kattava new agen määritelmä, olisi joidenkin tutkijoiden mukaan parempi puhua useista erilaisista new agen muodoista.
Ajatuksia erityisistä aikakausista tai epookeista on maailmanhistoriassa esitetty niin uskonnoissa, filosofiassa kuin politiikassakin. Termiä Uusi aika on käytetty erilaisissa yhteyksissä jo ainakin 1600-luvulta lähtien, sekä maallisessa että henkisessä merkityksessä. 1700-luvulla sitä käyttivät vapaamuurarit, joiden vaikutuksesta termi päätyi Yhdysvaltain vaakunaan muodossa ”Novus Ordo Seclorum" eli "Uuden aikakauden järjestys". Tiettävästi varhaisin termiin viittaava julkaisu oli brittiläinen kirjallisuuslehti The New Age, jonka päätoimittajana toimi vuosina 1907–1922 intellektuelli ja teosofi A. R. Orage. Lehden aihepiiriin kuuluivat modernismi, sosialismi, spiritualismi ja teosofia.
Laajemmin new age -termi alkoi tulla tunnetuksi 1930-luvulla englantilaisen teosofin Alice A. Baileyn kirjoitusten myötä. Bailey esitti kirjoituksissaan millennialistisen vision lähestyvästä hyvinvoinnin, vaurauden ja rauhan aikakaudesta. Vanha päättyvä aikakausi edusti astrologista kalojen aikaa, uusi vesimiehen aikaa. Baileyn teoksista on löydetty kaikkiaan 285 kohtaa jotka viittaavat uuteen aikaan. Ensimmäisen kerran hän käytti termiä teoksessa From intellect to intuition vuonna 1932. 1960–1970-lukujen vaihteessa käsitteen merkitys alkoi muuttua ja laajeta, kun uusi sodan jälkeinen sukupolvi toi siihen oman näkökulmansa. New age -liikkeestä alettiin puhua 1970-luvun toisella puoliskolla, ja sen merkitys vakiintui 1980-luvulla.
Tutkimuksessa new agelle voidaankin antaa kaksi erilaista merkitystä: alkuperäinen millennialistinen merkitys, sekä laajempi kulttuurilliseen ilmiöön viittaava merkitys, joka on yleistynyt 1980-luvulta lähtien. Tutkija Wouter J. Hanegraaff on erottanut new age -uskonnon (eli new agen uskomusrakenteen) joka syntyi jo 1800-luvulla ja kehittyi valmiiksi 1900-luvun alkuvuosikymmeninä, sekä new age -liikkeen joka tuli tietoiseksi itsestään 1970-luvun toisella puoliskolla.
New age -nimitykseen identifioiduttiin 1980-luvulla jolloin se edusti vastakulttuuria, mutta 1990-luvulta lähtien on käytetty enemmän korvaavia termejä kuten henkinen, holistinen tai ”uusi tietoisuus”. Nimitys ei siis ole enää nykyisin kovinkaan suosittu. Ihmiset joiden maailmankatsomus tutkijoiden näkökulmasta edustaa new age -henkisyyttä, eivät useinkaan itse käytä new age -nimitystä, vaan puhuvat mieluummin vain henkisyydestä ja määrittelevät itsensä ”etsijöiksi”. Mutta kuinka henkisyys määritellään? Tutkija Wouter J. Hanegraaffin mukaan henkisyys voi kehittyä olemassa olevan uskonnon pohjalle, mutta myös ilman sitä. New age on esimerkki jälkimmäisestä: se on sekulaarin, moniarvoisen yhteiskunnan pohjalta kehittynyttä henkisyyttä.
New age on ainakin osittain päällekkäinen niin kutsutun uushenkisyyden kanssa. Tämä näkökulma puolestaan erottaa new agen uskonnosta, koska sen katsotaan suuntautuvan kohti yksilöllistä henkisyyttä, ja samalla pois järjestäytyneen uskonnollisuuden piiristä. Henkisyys kuitenkin voidaan ymmärtää uskonnon perusolemukseksi, joten new age ei ole täysin sama asia kuin henkisyys. Tutkija Norichika Horien mukaan uushenkisyydeksi voidaan kutsua uutta henkisyyden muotoa, joka ottaa vaikutteita sekä uskonnoista että henkisyydestä. Sen osatekijöitä voivat olla paikallinen järjestäytynyt uskonto, kuten myös paikallinen henkisyys eli kansanusko. Toiseksi vaikutteita saadaan myös ulkopuolelta eli vieraista uskonnoista (joita Euroopassa ovat esimerkiksi hindulaisuus ja taolaisuus) ja sekulaarista tutkimuksesta, jota edustavat esimerkiksi psykologia ja mindfulness. New agen voidaan siten ajatella olevan uushenkisyyden eräs muoto. Kysymys ei ole kuitenkaan yksinkertainen, ja tutkimuksessa onkin esitetty useita eri näkemyksiä uskonnon ja henkisyyden suhteesta new ageen.
Termiä uushenkisyys käytetään suomalaisessa tutkimuksessa nykyisin usein new agen sijaan. Ratkaisu on hyvä ainakin siksi, että new age taipuu huonosti suomen kieleen. Termi on sukua uususkonnollisuudelle, jolla tarkoitetaan toisen maailmansodan jälkeen syntyneitä uskonnollisia liikkeitä ja ryhmiä.
Vaikka new agen määrittely ei olekaan osoittautunut helpoksi, on new age -ajattelusta löydetty tiettyjä yleisiä teemoja. Laajasti hyväksytyn näkemyksen mukaan new agen juuret ovat pääosin 1800-luvun jälkipuoliskon teosofiassa, spiritualismissa ja uuden ajattelun liikkeessä, joiden pohjalta kehittyneeseen maailmankatsomukseen on liittynyt myöhemmin vaikutteita monista eri lähteistä, kuten antroposofiasta, uuspakanuudesta, šamanismista, intialaisesta ja kiinalaisesta filosofiasta, vaihtoehtoisista hoitomuodoista, humanistisesta psykologiasta sekä feminismistä ja ympäristöaatteesta. New age on siis eklektistä.
New age tai uushenkisyys sellaisena kuin sen nykyisin ymmärrämme, oli jo suurimmaksi osaksi kehittynyt 2000-luvulle tultaessa. Monet uushenkisyyteen liittyvät aiheet ovat tulleet 2000-luvulla kasvavan tieteellisen tutkimuksen ja keskustelun kohteeksi, ja sen myötä myös laajempaan tietoisuuteen. Tällaisia ovat esimerkiksi meditaatio, hengitysharjoitukset, kvantti-ilmiöt ja selkounet. Samalla kuitenkin uskontoihin kuten myös uushenkisyyteen kohdistunut kritiikki on muuttunut voimakkaammaksi. Jyrkentyneiden asenteiden voi arvella osin johtuvan informaation suuresta määrästä: tutkimusten arvo laskee, ja oman kokemuksen merkitys korostuu.
Televisiolla oli suuri merkitys monien 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen myydyimpien new age -kirjojen suosiossa. Vuonna 2006 ilmestynyt Eckhart Tollen A New Earth oli 2008 Oprah Winfreyn kirjaklubin nopeimmin myynyt teos. Oprah'n keskusteluohjelmalla oli suuri vaikutus myös Rhonda Byrnen 2006 ilmestyneen The Secret-teoksen suosioon. Lääkäri Jeffrey Longin Evidence of the Afterlife: The Science of Near-Death Experiences (2010) nousi New York Timesin parhaiten myyneiden kirjojen listalle NBC:n Today Show'n vaikutuksesta.
Laajemmin new age voidaan nähdä myös elämäntapana ja kulutuskäyttäytymisenä, joka jakaa joitakin new agen keskeisiä näkemyksiä, kuten holismi ja uudenlaisten yhteiskuntien visiot. Näihin liittyviä yhteiskunnallisia aiheita ovat esimerkiksi saasteeton energia, luomuviljely, ekoyhteisöt, jakamistalous, kasvissyönti ja eläinten oikeudet. LOHAS (Lifestyles of Health and Sustainability) tarkoittaa erityistä kuluttajaryhmää joka on kiinnostunut ekologisesta ja terveellisestä elämästä, ekomatkailusta, luomusta ja sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta. Yhdysvalloissa jopa 13-19 % aikuisista kuluttajista on LOHAS-kuluttajia. Erityisenä kuluttajaryhmänä LOHAS on tunnistettu 1990-luvulta lähtien ja Suomessa se on yleistynyt 2000-luvulla.
Toinen new age -kuluttamiseen liitetty termi on wellness, joka viittaa kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin eli fyysisen, sosiaalisen ja henkisen hyvinvoinnin tasapainoon. Wellneksessä keskeistä on yksilön vastuu itsestään ja hyvinvoinnistaan. Wellnekseen liitettyjä aiheita ovat terveellinen ruokavalio, lisäravinteet, ennaltaehkäisevä terveydenhuolto, kosmetiikka ja kauneudenhoito, liikuntapalvelut, fitness, rentoutuminen ja kylpylät, sekä myös monet perinteisesti new ageen liitetyt aiheet kuten vaihtoehtoinen lääketiede, jooga ja meditaatio. Suomessa useat vuosittain järjestettävät messut tarjoavatkin kävijöille perinteisten rajatietoon, uskontoihin ja henkisyyteen liittyvien luentojen, tuotteiden ja palveluiden lisäksi vaihtelevasti myös laajemmin kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin liittyviä palveluita ja tuotteita.
Vuosi 2012 on new age -ajattelussa merkittävä monella tavalla, ja odotus alkoi näkyä yhä selvemmin vuosikymmenen lopulla. Tunnetuin tapahtuma oli mayojen kalenterin uuden pitkänlaskun (5126 vuotta) kierroksen alkaminen, jonka tarkka päivämäärä oli 21. joulukuuta 2012. Mayojen kulttuuria teki tunnetuksi arkeologi Michael D. Coen 1966 ilmestynyt klassikkoteos The Maya, jossa hän esitteli myös mayojen käsitykset kierroksen päättyessä koittavasta maailmanlopusta.
Kalenterin päättymiseen liittyvät teoriat alkoivat muodostua osaksi new age -maailmankatsomusta 1970-luvulta lähtien, etenkin Terence McKennan (1946–2000) ja José Argüellesin (1939–2011) kirjojen kautta. Argüelles kuten monet muutkin tulkitsivat tapahtuman positiiviseksi muutokseksi, joka tulee johtamaan ihmiskunnan henkiseen transformaatioon. Vuoden 2012 lähestyessä aiheeseen keskittyvien seminaarien, dokumenttien, kirjojen ja nettisivujen määrä kasvoi valtavaksi. Vuonna 2011 oli painossa yli tuhat kirjanimikettä, jotka viittasivat 2012-ilmiöön. Erilaisiin astronomisiin katastrofeihin liitetyt ennustukset levisivät internetissä. Jotkut varautuivat maailmanloppuun, mutta suurin osa new agen kannattajista uskoi vuoden 2012 merkitsevän maailman ja ihmiskunnan kannalta positiivista muutosta.
Tutkija Steven J. Sutcliffe on sanonut: ”New agen historiankirjoituksessa ei ole olennaisia asioita, on vain sattumia ja yhteyksiä.” New age on vaikeasti määriteltävä käsite, joten myöskään sen kehitykseen vaikuttaneista tekijöistä ei ole vain yhtä oikeaa näkemystä. New age on kuitenkin paitsi henkinen, myös yhteiskunnallinen liike, ja se on kytkeytynyt tiiviisti länsimaiseen yhteiskunnalliseen kehitykseen 1970-luvulta lähtien. Monet länsimaisten yhteiskuntien 1900-luvun lopulla tapahtuneet henkiset, poliittiset, tieteelliset, uskonnolliset, sosiaaliset, taiteelliset ja taloudelliset muutokset ovat kytkeytyneet eri tavoin new age -ajatteluun. Toisen maailmansodan jälkeen yhä useammat filosofit ja yhteiskunnalliset ajattelijat ovat julkaisseet kirjoituksia, joissa on hahmoteltu kokonaan uudenlaista yhteiskuntaa ja ajattelun, kokemisen ja toiminnan tapaa. Usein käytettyjä termejä ovat olleet evoluutio, transformaatio, tietoisuus, verkostoituminen, transsendenssi ja holismi.
Eräs tällainen visionääri oli ranskalainen filosofi, jesuiitta ja antropologi Pierre Teilhard de Chardin (1881–1955). Marilyn Fergusonin 1970-luvun lopulla new age -vaikuttajille tekemässä kyselyssä monet mainitsivat Teilhard de Chardinin kirjojen vaikutuksen tärkeäksi omalle henkiselle filosofialleen.
Teilhard de Chardinin vaikutusta omaan ajatteluunsa kuvaili syvälliseksi myös Robert Muller (1923–2010), joka teki pitkän uran YK:n avustavan pääsihteerin virassa. Mullerin ajattelussa maailmanrauha, henkisyys ja globaali koulutus muodostivat kokonaisuuden. Muller sai useita palkintoja, joita olivat esimerkiksi Albert Schweitzer International Prize for Humanities, Unesco Prize for Peace Education ja Eleanor Roosevelt Man of Vision Award. Hän oli myös useita kertoja ehdolla Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi. Muller esitteli ajatuksiaan globaalista koulutuksesta World Core Curriculum -julistuksessaan, joka perustuu teosofi Alice A. Baileyn henkioppaan, Mestari Djwal Khulin opetuksiin. Vuodesta 1979 lähtien on perustettu 43 Robert Muller -koulua ympäri maailman. Baileyn Lucis Trust -säätiö on yksi noin 4500:sta kansalaisjärjestöstä, joilla on YK:n Talous- ja Sosiaalineuvostossa (ECOSOC) neuvoa antava asema.
Marilyn Fergusonin 1980 ilmestynyt teos The Aquarian Conspiracy: Personal and Social Transformation in the 1980s vaikutti 1980-luvulla voimakkaasti new age -ajatusten tunnetuksi tulemiseen yhteiskunnan eri aloilla. Vuonna 1987 Ferguson arvioi kirjan uudessa painoksessa vuosikymmenen aikana tapahtuneita muutoksia. Erityisen selkeän positiivisen muutoksen hän näki terveydenhoidossa. Kehittyviä aiheita olivat esimerkiksi mielen tasapainon vaikutus terveyteen, itsehoitomenetelmät stressin vähentämiseksi ja vaihtoehtoisten hoitomuotojen tutkimus. Erityisen suuri kasvu oli tapahtunut mielen ja kehon vuorovaikutuksen tutkimuksessa. Kirjan julkaisun jälkeen Yhdysvalloissa koulutuksen kriisi oli noussut kansalliseksi puheenaiheeksi. Intuition merkitys taloudessa, politiikassa ja taiteessa oli ymmärretty; ”visiosta” oli tullut uusi muotisana. New ageen liitetyt henkiset arvot olivat nousussa myös Yhdysvaltojen politiikassa. Erityisen tärkeänä Ferguson piti suurvaltojen suhteissa tapahtunutta positiivista muutosta.
Yhteiskunnallisia aiheita joihin new age -ajattelu on vaikuttanut, ovat esimerkiksi rauhanaate, politiikka, feminismi, uskontotiede, eläinten oikeudet, ekologisuus, koulutus ja kulutustottumukset, terveydenhoito ja siihen liittyvä tutkimus sekä holistiseen terveyteen liittyvät aiheet kuten jooga ja kasvissyönti.
Mielen vaikutus kehoon on 2020-luvulla tunnustettu, jopa itsestään selvä asia, ja hengitysharjoituksista on tullut yleinen tapa hoitaa stressiä. Vaikka sen katsotaankin nykyisin olevan tieteellisen tutkimuksen ansiota, on sen taustalla vaikuttanut new age -liike, jossa holistinen näkökulma on aina ollut keskeinen.
New age näkyy vahvasti lehdissä, internetissä ja musiikissa. 2000-luvulle tultaessa amerikkalaiset ja eurooppalaiset olivat jo sisäistäneet monia keskeisiä new age -käsitteitä. Esimerkiksi länsimaissa jälleensyntymiseen uskovat ymmärtävät sen yleensä samoin kuin new age -ajattelussa, perinteisten hindulaisten tai buddhalaisten käsitysten sijaan. Tutkimusten mukaan monet länsimaissa new age -käsityksiä kannattavat pitävät itseään kristittyinä, eivätkä useinkaan samaistu new ageen. Tämä kertoo siitä että new age on levittäytynyt koko länsimaiseen kulttuuriin.
Tutkija Wouter J. Hanegraaffin mukaan new age on selkeästi postmoderni liike; ”New age ei ole Old age”. Se on jotain muuta kuin se, mitä oli ennen 1970-lukua.
Termiä postmodernismi on alettu käyttää yleisesti 1960-luvulta lähtien erilaisissa merkityksissä. Yleensä sillä viitataan arkkitehtuurin ja kuvataiteen tyylisuuntiin sekä jälkiteolliseen yhteiskuntaan ja elämäntapaan. Postmodernismissa historialla ei ole suuntaa eikä ikuisia totuuksia ole. Postmodernismi ei yritä vaihtaa totuutta toiseen, eikä se yritä korvata yhtä elämänihannetta toisella. Juuri tässä postmodernismi eroaa modernismista. Filosofi Jean-François Lyotardin mukaan modernia luonnehtii sekä tieteen että valtion oikeuttaminen "suurilla kertomuksilla", joita ovat esimerkiksi uskonto, valistukseen liittynyt edistysusko sekä liberalismin usko hyvinvoinnin lisääntymiseen. Postmodernismia puolestaan määrittävät pirstaleisuus, moniarvoisuus ja yksilöllisyys.
Maailmansotien jälkeen modernistiset ideat vapaudesta, tasa-arvosta ja totuudesta alettiin nähdä ihmismielen konstruktioina, tehtyinä ajattelumalleina. Suurten tarinoiden hylkääminen postmodernissa kulttuurissa on nähty selityksenä myös new age -ajattelun eklektiselle ja pluralistiselle luonteelle. Postmoderni henkisyys kritisoi modernismin filosofisia olettamuksia. Filosofisesti new age kytkeytyykin juuri valistuksen ja universalismin jälkeiseen romantiikkaan ja relativismiin.
Postmodernin taiteen ja arkkitehtuurin piirteitä ovat jäljittely ja erilaisten materiaalien tai tyylisuuntien yhdistely. Nämä samat piirteet tulevat esiin myös uushenkisyydelle ominaisessa eklektismissä ja synkretismissä. Käsitteitä lainataan eri kulttuureista ja uskonnoista avoimesti, yrittämättä sulauttaa niitä osaksi jotain suurempaa järjestelmää.
Nykyisessä uushenkisyydessä new age -termi on käytännössä lähes kadonnut. 2000-luvulla termi ”new age” esiintyy internetissä pääasiassa tietosanakirjoissa, kristillisissä kiistakirjoituksissa sekä musiikin ja kirjojen lajityyppinä. Hakusanalla "new age" vain noin kuusi prosenttia hakutuloksista edusti new age -henkisiä sivustoja vuonna 2015.
Onko uuden aikakauden aurinko nousemassa vai laskemassa? Tutkimuksessa jotkut ovat kysyneet, onko new age -liikettä enää olemassa tunnistettavana henkisenä liikkeenä. New age on aina ollut luonteeltaan hahmoton ja keskittymätön, joten varmaa vastausta tähän ei ole. Jo 1980-luvun lopulla David Spangler, Jeremy Tarcher ja useat muut olivat omaksuneet näkökulman, jonka mukaan uusi aika ei tulisi ilmaantumaan nopeasti, vaan vähittäisen muutoksen kautta.
David Spangler käsitteli aihetta jo vuonna 1984 Utne Reader -lehdessä. Tuolloin monille new age merkitsi 1960- ja 1970-lukujen vaihtoehtokulttuuria, jonka koettiin 1980-luvun alussa kadonneen. Oliko new age kuollut? Spanglerin mukaan uusi aika ei koittaisi apokalyptisenä tapahtumana, vaan holististen arvojen asteittaisena integraationa yhteiskuntaan. Siitä mikä aiemmin oli new agea, oli tulossa osa normaalia elämää. Tämä oli tärkeä näkökulma: Uusi aika ei voinut saapua niin kauan kuin se säilyi ”vaihtoehtoisena” tai pelkästään tulossa olevana tapahtumana.
Toimittaja, new age -vaikuttaja Mark Satinin kirjan New Age Politics julkaisusta tuli kuluneeksi 40 vuotta vuonna 2016. Satin antoi tuolloin Huffington Post -lehdelle haastattelun, jossa kysyttiin hänen mielipidettään sen jälkeen tapahtuneesta kehityksestä. Satinin mukaan new age on muuttunut valtavirraksi, vaikka nimitystä ei enää juuri käytetä. Yhteiskuntamme ovat muuttuneet nopeasti. Vaikka poliittinen kehys puuttuu edelleen, Satinin mukaan olemme laskemassa jälki-materialistisen ”new age yhteiskunnan” perustuksia parhaillaan.
Tämä artikkeli on kooste Teo Mäkelän kirjasta New Age - Opas Uushenkisyyteen