Vesimiehen aika on astrologinen ajanjakso, jolloin aurinko on kevätpäiväntasauksen aikaan Vesimiehen tähdistössä. Vesimiehen aikaa edelsi kalojen aika, ja sitä seuraa kauriin aika. Edellinen vesimiehen aika ajoittuu noin vuosille 24 000–22 000 eaa. Auringon sijainnin muuttuminen johtuu Maan prekessiosta eli pyörimisakselin kiertymisestä. Maan akseli kiertää ympyrämäistä liikettä 25 772 vuoden jaksossa. Aurinko viettää siten kussakin eläinradan merkissä noin 2150 vuotta.
Prekession löytäjänä pidetään yleensä 100-luvulla eaa. elänyttä kreikkalaista tähtitieteilijää Hipparkhosta, vaikka on todisteita että se tunnettiin Intiassa ja Egyptissä jo aiemmin. Tähdistöjen rajoja ei ole määritelty tarkasti, joten vesimiehen aikaan siirtymisen ajankohdasta on esitetty erilaisia arvioita. Yleensä arviot vaihtelevat 1900-luvun jälkipuoliskolta aina 2500-luvulle saakka.
Helmikuun alkupäivinä 1962 nähtiin tähtitaivaalla harvinainen planeettojen kokoontuminen. Vesimiehen merkin keskellä tapahtui täydellinen auringonpimennys, ja samaan aikaan myös Merkurius, Venus, Mars, Jupiter ja Saturnus olivat Vesimiehen merkissä. Monet astrologit ovat pitäneet tätä tapahtumaa 1960-luvun kulttuurisen murroksen laukaisijana. Astrologiassa Vesimiestä hallitsee Uranus, joka edustaa vapautta, itsenäisyyttä, uusia ideoita ja keksintöjä, universaaleja muotoja ja humanitaarisia ihanteita sekä vallankumouksellisia voimia. Tunnettu astrologi Dane Rudhyar arvioi Vesimiehen ajan alkavan vuonna 2060. Astrologi Mark Lerner on pitänyt tärkeänä tapahtumana Jupiterin ja Saturnuksen yhtymää Vesimiehen merkissä (0+ astetta) 21. joulukuuta 2020, jota ei ole tapahtunut vuoden 1405 jälkeen.
New agessa varhaiskristittyjen kala-symboli edustaa väistyvää astrologista kalojen aikaa. Myös sitä edeltävien aikakausien on nähty heijastavan astrologista symboliikkaa. Astrologiassa oinaan merkkiä hallitsee planeetta Mars – roomalaisten sodan jumala. Oinaan aika (joka alkoi noin 2300 eaa.) on yhdistetty patriarkaalisiin yhteiskuntiin, raudan keksimiseen ja valloitussotiin. Aikakausien vaihtumiseen liittyy muutoksia myös uskonnollisissa käsityksissä. Tutkimuksessa on esitetty, että esimerkiksi usko jälleensyntymiseen on ollut mahdollisesti alun perin salaista, esoteerista opetusta.
Aikakauden alku laskettuna vuoden 2012 mukaan
| Leijonan aika | 10 880 eaa. |
| Ravun aika | 8730 eaa. |
| Kaksosten aika | 6580 eaa. |
| Härän aika | 4430 eaa. |
| Oinaan aika | 2280 eaa. |
| Kalojen aika | 136 eaa. |
| Vesimiehen aika | 2012 |
| Kauriin aika | 4160 |
| Jousimiehen aika | 6312 |
New age -ajattelussa keskeisen käsityksen mukaan ihmiskunta on uuden aikakauden kynnyksellä. Millenarismi eli usko tulevaan suureen muutokseen on kuulunut ja kuuluu edelleen moniin uskontoihin ja lahkoihin. Kristinuskon yhteydessä käytetään nimitystä millennialismi, joka tarkoittaa uskoa siihen että Kristus palaa aikojen lopulla perustamaan tuhatvuotisen valtakunnan maan päälle.
Millenarismi yhdistää kaikkia new age -käsityksiä: Maailma sellaisena kuin se nyt on, tulee päättymään. Tähän on uskonnollisissa käsityksissä tyypillisesti omaksuttu kaksi vaihtoehtoista näkökulmaa: huononeva tai kehittyvä. Suurin osa new age -liikkeistä on omaksunut kehittyvän näkökulman, jossa nähdään visio uudesta rauhan, tietoisuuden ja valaistuneisuuden aikakaudesta.
Näkökulma on antanut nimen myös koko liikkeelle – New Age eli Uusi Aika. Uforyhmissä uusi aikakausi liitetään maan ulkopuolisten olentojen saapumiseen ja uuteen teknologiaan. Monet šamanismista tai pakanuudesta kiinnostuneet puolestaan näkevät uuden aikakauden paluuna yksinkertaisempaan ja ekologisempaan elämään. New agen kannattajat eivät siis välttämättä odota jotain erityistä uutta aikakautta, mutta ajattelevat että yhteiskunnat voisivat olla ja niiden tulisi olla erilaisia.
1960-luvulta lähtien eräitä tunnetuimpia uuden aikakauden visionäärejä ovat olleet Sir George Trevelyan, Mark Satin, Marilyn Ferguson ja David Spangler. Myös teosofisiin opetuksiin kuuluu ihmiskunnan kehittyminen kohti kuudetta juurirotua, jonka alku teosofian mukaan on Yhdysvalloissa, new agen synnyinmaassa.
Tämä artikkeli on ote Teo Mäkelän kirjasta New Age - Opas Uushenkisyyteen