"Kun palajat sinne mistä olet tullut, niin ihmettelet, kuinka surkeasti on käynyt ja mitenkä autiot ovat ne paikat."
Tämä artikkeli Anna Kormanon profetioista perustuu Jaakko Kormanon ja Toivo Viitasen kirjaan Sanan Tähti, painettu 1966 Kokkolassa. Kirjassa käsitellään Anna Kormanon saarnoja, matkoja ja hänen käsityksiään kristityn elämästä, sekä esitellään joitakin Kormanon kirjeitä hänen ystävilleen. Kirjassa on mainittu myös Kormanon Suomea koskevia ennustuksia. Kirjaan on koottu muistelmia puheista Anna Kormanon ystäviltä, koska puheiden alkuperäiset muistiinpanot olivat sota-aikana kadonneet.
Anna Rogel (1751–1784) Merikarvialta oli tiettävästi ensimmäinen tunnettu suomalainen horrossaarnaaja. Hänen työtään jatkoi uukuniemeläinen Helena Konttinen, joka aloitti työnsä vuonna 1905. Hän oli keskeinen hahmo uukuniemeläisyydessä, joka oli Kaakkois-Suomessa vaikuttanut herätysliike. Konttinen kertoi saaneensa ilmoituksen vuonna 1911 naisesta, joka tulee puhumaan samalla tavalla kuuden vuoden kuluttua. Hänen uskotaan olleen Anna Kormano.
Anna Kormano os. Koppinen syntyi Jaakkimassa 3. maaliskuuta 1881 vanhimpana lapsista. Hänen vanhempansa olivat Antti ja Katri Koppinen, maanviljelijöitä. Annan äiti oli tullut uskoon jo nuorena, ja pyrki suojelemaan lapsiaan maailman turmelevalta vaikutukselta. Nuorelle Annalle ilmaantui kaksi kosijaa, molemmat Jaakkoja. Anna valitsi Jaakko Kormanon, jonka vanhempien taloon naapuripitäjään Anna päätyi miniäksi. Elämä oli työntäyteistä ja usein raskastakin. Omaan kotiin pari pääsi vuonna 1908. Rakentaminen ja velan maksu tekivät elämästä niukkaa. Lapsia syntyi kahdeksan, joista kaksi tyttöä. Kolme lapsista kuoli jo nuorena. Anna turvautui vaikeuksissa rukoukseen.
Varsinaisen saarnaajan ja parantajan työnsä Anna aloitti syksyllä 1917. Hän näki öisin näkyjä henkimaailmasta ja sai päivisin opetusta Jumalan sanasta, joka hänen oman kertomuksensa mukaan avautui tuolloin ihmeellisesti. Anna puhui julkisesti ensimmäisen kerran tapaninpäivänä naapurissaan väenkokoukselle. Tämän jälkeen alkoivat matkat, mihin milloinkin käskettiin mennä. Matkojen ajaksi lapset piti jättää hoitoon. Oli myös kapinointia Jumalan tahtoa vastaan.
Matkoillaan Suomessa Anna osasi oikeaan paikkaan, koska oli nähnyt niiden ihmisten kasvot unessa, joiden luokse piti mennä. Usein matkaan oli lähdettävä vaikka matkarahoista ei ollut tietoakaan. Kuitenkin varat aina jotenkin järjestyivät.
Annan puheet ja toimet herättivät myös kummastelua. Kotikylässä monet luulivat Annaa sairaaksi, ja kehottivat menemään lääkäriin. Hän noudatti neuvoa, mutta lääkäri totesi Annan tarinaa kuunneltuaan, ettei voi tehdä mitään, koska Anna on "paremman lääkärin hoidossa".
Aluksi Anna saarnasi vuoteessa pitkällään, mutta sai myöhemmin kyvyn saarnata seisaallaan. Kormanoiden talo muuttui majataloksi, jossa oli aina vieraita; joku tulossa ja toinen lähdössä. Jaakko vastusti aluksi, välillä ankarastikin, mutta hyväksyi lopulta vaimonsa erikoisen työn. Taloa jatkettiin jotta saatiin lisää majoitustilaa. Ruokaa ei aina ollut paljon tarjottavaksi, eikä vuodevaatteita yöpyjille. Mutta vieraatkin olivat vähään tyytyväisiä. Lattialle levitettiin olkia ja niiden päälle lakana. Kalaa saatiin viereisestä järvestä.
Kokouksissa oli "sairaita, ristiriitojen repimiä, omantunnon vaivoissa olevia, vihollisen riivaamia ja sanan nälkäisiä." Monesti tuli rukouksiin ihmisiä, jotka olivat suuren syntikuorman alla. Puheissa saatettiin käsitellä asioita, joita ei kukaan muu tiennyt kuin avun kysyjä itse:
"Hän tuli vakuuttuneeksi siitä, että Jumala puhui ja hän puhui juuri minulle, minun synnistäni, josta kukaan muu ei tiedä. Se oli pisto suoraan sydämeen, eikä sitä voinut väistää, eikä sen edestä paeta. Syntyi herätystä, katumusta ja parannusta."
Esiin tuli myös näkyjä Suomen ja Karjalan kansan tulevaisuudesta.
Anna Kormanon sisarenpoika Martti Tikka: "Ennen sotia usean vuoden ajan täti puhui suuresta myrskystä, idästä nousevasta myrskypilvestä. Meidän karjalaisten siirtymisestä pois asuinsijoiltamme oli puheessa. Myöskin takaisin paluu ja uudelleen siirtolaiseksi lähtö oli tiedossamme sen ilmoituksen sanan kautta, jonka Jumala meille antoi Anna-tädin kautta."
Anna Kormanon tyttären mies Viljo Jussilainen: "Kuitenkin jäi mieleeni ne puheet, joissa puhuttiin sodasta. Vihollinen tulee sellainen, jonka kieltä emme ymmärrä ja voi miten monet nuorukaiset silloin kaatuvat. Monet joutuvat hajotettavaksi ympäri maata. Muistan, kuinka vuonna 1936 puhuttiin, että vielä on Herra antanut kolme rauhan vuotta, jolloin saamme vapaasti kokoontua ennen kuin Herra ottaa pois rauhan maasta. Se toteutui tarkalleen."
"Sukukunnittain tullaan Jumalan valtakuntaan. Sinne Herra tahtoo sinutkin kuljettaa tasaista tahtonsa tietä. Kuitenkin sitä ennen Herra aukaisee sinun suusi julistamaan Jumalan kunniaa ja kertomaan ihmeellisiä Herran teitä sen viimeisen ajan ihmisille, joita jo uskonsa vuoksi vainotaan. Sinä aikana on elävä Herran sana harvinainen, vaikka julistusta onkin paljon."
"Voi rakas ystävä, mikä aika meille koittaakaan, kun nuo mustat pilvet alkavat peittää taivaan ja murheen hetket lähestyvät. Et tiedä, mikä meitä kohtaa, kun saat seisoa sotarintamassa maata puolustamassa."
"Tulee aika, jolloin kokoonnutaan lukittujen ovien taakse, sen vainon vuoksi, mikä kohtaa Herran omia. Silloin ei saa ostaa eikä myydä, ellei ole antikristuksen merkkiä. Uskovat eivät sitä ota, mutta Herra hoitaa omiaan sinäkin aikana. Hän lohduttaa kansaansa."
"Voi, miten paljon Karjalan kansa on rikkonut Herran käskyjä vastaan, vaikka taivaallinen isä johdatti meidät synnyinseudullemme takaisin ja siunasi maan kasvun runsain mitoin! Miksi pyhäpäivät rikotaan ja tehdään kaikenmoisia töitä? Vieläpä hallituksen luvalla saa nyt pyhäpäivää rikkoa. Voi meitä! Miksi epärehellisyys on täyttänyt monen sydämen? Nyt joudumme toiselle rangaistusmatkalle lähtemään... Joulukuussa 1943. Jos Jumala sallii, niin Suomen kansa tallataan muutamassa päivässä vihollisen jalkoihin. Mutta kuitenkin Jumala armahtaa Suomen kansaa. Sota loppuu Suomen osalta."
"Ensimmäisellä ja toisella kertaa Herra ei sallinut vihollisen kulkea yli maan, vaan monet ovat vielä ne vihollisuudet, jotka maamme yli kulkevat. Kun olemme toisen kerran siirtomatkalla, silloin sodan aalto lyö yli maan, niin kuin meri lyö aallon rantaan jättäen vaahdon merkiksi rannalle. Sodan aallon merkki on hauta, hauta ja hauta. Sen jälkeen Karjalaan jääneet palaavat, mutta harvalukuisina..."
"Sodan jälkeen tulee hirmuinen aika. Ihmisviisaus tulee niin korkeaksi, ettei Jumalasta silloin välitetä. Viisaus tulee niin korkealle, että rakennetaan ikään kuin taivaankappaleita ja hirmuisia sodan aseita. Maailmassa vallitsee silloin suuri rauhattomuus ja sotaakin on oleva. Myös monenlaisia vitsauksia esiintyy: maanjäristyksiä, tulvia, tulipaloja ym. onnettomuuksia. Rauhan asia horjuu ja YK hajoaa [YK perustettiin lokakuussa 1945. YK:n edeltäjä Kansainliitto lopetti toimintansa 18. huhtikuuta 1946]. Suomessa tämä rauhanaika on menestyksen aikaa, mutta Jumalattomuutta seuraa rangaistustakin. Tulee olemaan kuivuutta, hallaa, sadetta, tulipaloja ja tulvia."
"Tämän sodan jälkeen tulee lyhyt hengähdystauko, niin pitkä kuinka Jumala hyväksi näkee. Mutta uusi sodan pauhu alkaa siitä, mihin tämä on päättynyt. Siitä sodasta ei rauhaa tule, ennen kuin taas uusi on alkanut. Sotaa käydään maassa, ilmassa ja merellä. Se on ankaraa, ja Suomikin on suuressa ahdistuksessa. Mutta emme jää yksin, vaan auttaja tulee kaukaa, sillä silloin Suomen kansa huutaa jälleen hädässään Herran puoleen. Vieras kansa tulee pohjoisesta ja joukot kohtaavat toisensa keskimaassa. Vihollisemme pakenevat nähdessään apujoukot. Tulevan sodan jälkeen, joka on ankarampi kuin yksikään aikaisempi, on oleva pakanain vallan aikaa. Silloin ilmestyvät Mooses ja Elia sellaisiin paikkoihin, missä on useampia rukoilevia sieluja. He puhuvat siitä, mikä näille nälkäisille sieluille on tarpeen."
"Nyt on antikristuksen aika. Suomen kansa kumartaa nyt sitä toista petoa, josta ilmestyskirjassa puhutaan. Kuka voi sotia sitä vastaan, kuka vastustaa sen valtaa!"
"Lähellä on se aika, kun kuullaan sotatorven ääni. Siksi tulee valvoa ja huutaa Herran puoleen. On neljä paikkakuntaa Suomessa, jonne Herra kokoaa omiaan sodan jaloista. Siellä heidän ympärilleen kokoontuu Herran sotajoukko ja varjelee heitä."
"Epäusko valtaa monen siksi, että vuodet kuluvat, eikä ennustukset näytä toteutuvan. Mutta jotka Herraa odottavat, pelkäävät ja rakastavat, saavat nähdä, kuinka Herra kokoaa omansa neljään paikkaan, missä rukouksessa olevia suojellaan."
"Kun yö tulee, ei voi kukaan työtä tehdä. Kun sotatorven ääni kuuluu pohjoisesta, ei kukaan voi juosta pakoon, eikä piiloutua. On vain siellä, missä olemme, langettava Jeesuksen jalkojen juureen Hänen turviinsa. Silloin toivomme, että Herra kuulisi rukouksemme ja koko kansamme avunhuudot. Mutta se on silloin jo myöhäistä, kun Jumalan rangaistukset jo kohtaavat maata. Saamme nähdä myös sen, että Herra pelastaa erityisellä tavalla. Kaukaa tulee voimakas kansa, jonka kanssa Herra on ja vihollinen ajetaan pois maasta."
"Kun palajat sinne mistä olet tullut, niin ihmettelet, kuinka surkeasti on käynyt ja mitenkä autiot ovat ne paikat. Vain yksi on siellä ja toinen täällä. Se harvalukuinen joukko, joka palajaa sen suuren hävityksen jälkeen, rakentaa alttarin Herralle. Harvalukuisina he palaavat ja monen sydän on murheella täytetty, niiden rakkaimpiensa tähden, joita ei enää ole..."
"Suomi on tuhon partaalla. Karitsan muotoinen peto on tuhoava maan kansoja. Nuoret miehet saavat kuulla sotatorvien pauhun."
Jatkosodan aikana suomalaisia palasi asumaan takaisin vallatuille alueille, mutta ne tyhjennettiin uudestaan suomalaisjoukkojen perääntyessä kesällä ja syksyllä 1944. Sodan jälkeen pääosa jaakkimalaisista sijoitettiin Etelä-Pohjanmaalle Seinäjoen ympäristöön.
Anna Kormano kuoli 30.7.1954. Hänet on haudattu Ilmajoelle.
Design by Lumiini